Kirjaessee

Pierre Corneille oli erittäin merkittävä ranskalainen klassismin ajan näytelmäkirjailija, jolta luin teoksen Cid. Pierre syntyi vuonna 1606 Rouenissa ja kuoli Pariisissa 1684. Toinen kirja, jonka luin, oli Jean Racinen teos Faidra. Racine oli Corneillen tavoin ranskalainen näytelmäkirjailija klassismin aikakaudella. Racine syntyi 1639 La Ferte-Milonissa ja kuoli 1699 Pariisissa.

Faidra kertoo kuningatar Faidrasta, joka on silmittömästi rakastunut poikapuoleensa Hippolytoon. Kun Faidralle ilmenee, että hänen miehensä Theseus on kuollut, hän uskaltaa tunnustaa rakkautensa Hippolytokselle. Tämä tunnustus oli kuitenkin suuri virhe, sillä tieto Theseuksen kuolemasta olikin väärä. Theseus palaa kotiin ja kiroaa poikansa ja pyytää lopulta että tämä tapettaisiin. Tämän seurauksena Faidra päätyy kohtalokkaaseen ratkaisuun ja tekee itsemurhan.

Cid on espanjalainen tragikomedia. Siinä rakastavaiset Rodriguez ja Chimene suunnittelevat avioliittoa. Asia saa kuitenkin niin ikävän käänteen, että rakastavaisten isät joutuvat pahaan riitaan ja morsiamen isä antaa jopa korvapuustin sulhasen isälle. Tämä on tietenkin suuri loukkaus sulhasen isää kohtaan, mutta hän on kuitenkin jo liian vanha kostamaan, joten koston velvollisuus siirtyy pojalle, Rodriquesille. Siispä Rodilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin haastaa Chimenen isä taisteluun ja surmattavana hänet. Enempää en juonesta kerro jos vaikka lukija haluaa kirjan lukea.

Molemmat kirjat siis olivat raakoja tragedioita. Tekstin tyyli oli kummassakin teoksessa vanhanaikaista, joka teki lukemisesta hieman hankalaa ja kirjaan oli vaikea päästä sisään. Omasta mielestäni myös juonen kulku oli pitkäveteistä ja jos totta puhutaan niin nämä kaksi kirjaa saattoivat olla huonoimmat kirjat joita olen koskaan lukenut.

sarjakuva-analyysi

Luin sarjakuva-albumin nimeltä Viivi ja Wagner, Ei Banaanin Kuoria Parerikoriin! Sen on kirjoittanut Jussi "Juba" Tuomola ja se julkaistiin vuonna 2000. Tuomola on kirjoittanut myös muita sarjakuvia kuten Les Tavattomat, Pate Patonki ja Vauhti-Virtanen. Ei Banaanin Kuoria Paperikoriin! on strippisarjakuva.

Albumi koostuu stripeistä, joten varsinaista juonta ei ole. Stripeissä käsitellään arkipäivän asioita, kuten parisuhdetta, humoristisella tavalla. Joskus esiintyy myös surrealistia piirteitä.

Viivi on valveutunut ja huolehtiva nuori opiskelija nainen, jolle tärkeitä asioita ovat mm. eläinten oikeudet ja hän on kasvissyöjä. Wagner on sika, jota ei kauheasti kiinnosta Viivin vakavat asiat. Hän keskittyy mielummin piereskelyyn, oluen juontiin ja sohvalla makoiluun. Viivin ja Wagnerin arvomaailmat ovat siis melko erilaisia.

Stripit voivat sijoittua oikeastaan mihin vain kuten kadulle tai ruokakauppaan, mutta usein kuitenkin heidän kerrostalo asuntonsa on pää miljöö. Kuvitus on yleensä aika yksipuolista, monesti vain esimerkiksi ruokapöytä tai sohva on ainoa asia, mitä kuvissa näkyy.

Albumissa on vastakkain kaksi hyvin erilaista arvomaailmaa, niinkuin aikaisemmin jo kerroin. Viivi on sivistynyt ja terveellisesti syövä hoikka nainen ja Wagner on hieman pullea epäterveellisesti syövä ja epäsivistynyt sika, joka kuvaa ehkä hieman stereotyyppisesti tavallista suomalaista miestä.

Albumin kuvat ovat käsin piirrettyjä ja mustavalkoisia. Ne ovat kyllä suhteellisen selkeitä, mutta pelkistettyjä. Tehokeinoja ei myöskään ole käytetty juuri lainkaan.

Tekstillä on tässä albumissa tärkeä rooli. Jutut etenevät puhekuplien avulla, siten että teksti selittää kuvaa, joten lukutaidottoman olisi vaikea ymmärtää kuvaruutuja. Teksti viittaa yleensä siihen mitä kuvassa tapahtuu, joka johtunee siitä että albumi koostuu stripeistä.

Olen lukenut Viivi ja Wagner strippejä hesarista. Huomasin että ne ovat hauskoja ja että niissä käsitellään arkisia asioita humoristisesti, joten päätin valita tämän albumin analysoitavaksi.

6 sanan novelli

Haikailen, sydämessäin vain kaipuu, yksin oon.